Kuluttaminen on myllerryksessä. Ilmastonmuutoksen todellinen uhka on tiedostettu ja yritykset ovat lähteneet muuttamaan toimintatapojaan vastuullisempaan suuntaan. Niin ainakin yrityksistä kertovat julkaisut, arvot ja raportit kertovat, kuinka ympäristöasiat ja vastuullisuus ovat yrityksen tärkeimpiä teemoja. Yhtäkkiä vaatebisnes on alkanut tuottaa tätä samaa vastuullisuusanomaa joka puolella. Herättääkin huomiota onko todella näin. Ovatko esim. pikakulutusvaatteet oikeasti tuotettu eettisesti ja ekologisesti vastuullisella tavalla vai onko nämä vastuullisuusteemat mainoskikkailua. Kannattaa olla tämän suhteen tarkkana mihin uskoo.
Tähän mennessä hyvänä ekotekona puhutaan kierrätyksestä, joka ymmärretään vielä käytetyn vaatteen kierrättämisenä, second hand – ja kirpputoriostoksina. Vaatevuokraus ei ole julkisuudessa saanut vielä jalansijaa vaikka se on muualla maailmalla melko yleistä. Ihmettelenkin miten sitä ei ole nostettu otsikoihin kunnolla.
Väitän että kierrätetyt tuotteet kirpputoreilla eivät ole se ekoteko, jos niitä on valmistettu halpatavaran tavoin. Löytö kirpputorilta ei siis ole välttämättä ratkaisu kuluttamisen ongelmaan, jos tuote on ns. HennesMaukka kamaa. Mitä sitten tapahtuu sille kaikelle jätteelle, joka lopulta kierrätyksen kautta muodostuu.
